Tatu Avola Memorial 2024 Kisaraportti

Tatu Avolan muistokisa on kasvanut ja kehittynyt vuosi vuodelta eteenpäin. Kisa on järjestetty joka vuosi 2010 alkaen ja tämän vuoden kisa oli kaksipäiväinen ja lavalla nähtiin molempina päivinä nelisenkymmentä nostajaa.

Tatu Avolan, Jani Ihalaisen ja Bull Mentulan aivan vuosituhannen alussa masinoima tiimi sai oman salin pari vuotta myöhemmin. Tiimin jäseniltä ei vienyt kauaa huomata, ettei meininki oikein täyttänyt kaupallisten salien viihtyvyys- ja muita vastaavia kriteerejä. Viimeisen vuosikymmenen ajan sali on palvellut myös muistokisan pitopaikkana. Tilanpuute ei haittaa silloin kun sopu ja ennen kaikkea käsin kosketeltava yhteishenki antavat sijaa.

Lauantaina nähtiin lavalla kaksi ryhmää niin penkkipunnerruksen kuin maastanoston parissa. Naisten sarjoissa raakapunnerruksissa nähtiin parhaat nostot Tuulikki Kareen ja Auli Sakon toimesta. Loukkaantumisista kärsineelle Tuulikille alkaa painonpudotus tehdä tiukkaa mutta kaksi kovaa rutistusta, ensin vaa´alla 60-kiloisiin ja sitten lavalla 85 kilon punnerrus eivät ole lainkaan huonosti kisajärjestelyjen lomassa. Toisena päivänä kahviossa palveli jo aurinkoisesti hymyilevä Tuulikki. Viime vuoden tuloksista voi katsoa mihin hän hyvänä päivänä pystyy. Auli Sakko nosti vain 64 kilon painoisena hienosti 90 kiloa suorille käsille ja lisää on varmasti luvassa. Miesten parhaista noteerauksista vastasivat Topi Frifeldt sekä Jani Virtanen. Topi otti M40-45 SE:n nimiinsä 208 kilon nostolla. Olkapää on vaivannut ja saattaa viedä hieman aikaa ennen kuin porilainen rautasoturi nähdään tositoimissa seuraavan kerran. Kolmen lajin voimanosto ja voimamieskisat alkavat vaatia veronsa toisin kuin Jani Virtaselta, joka teki päivän kovimman raakapukkauksen 220 vaa`an osoittaessa 104,2 kilon lukemia.

Multiply divisioonassa ei suuremmin väläytelty mutta Joonas Asikaisen 242,5 oli paitsi hieno nosto ennen kaikkea oma ennätys. PR on se mitä aina haetaan, mahdollisimman hyvä suoritus mitä voi magnesiumpölyn laskeuduttua verrata muihin. Naisten pro voimanoston kiistaton kuningatar Hanna Luukkonen kokeili paidalla mutta nostot eivät lähteneet oikeille jengoille. Matti Lehdon tallista tulee huippuja toinen toisensa jälkeen ja uskon että Hannan paitapunnerrukset ovat uusilla lukemilla jo ensi vuonna. Seuraava kandidaatti paalupaikalle voisi olla vaikka Emma Lahti, joka hinasi hienon 237,5 loppuasentoon. Valmiissa 242,5 kilon nostossa näpit pettivät juuri ennen tuomarin komentoa.

Maastanostossa taistelun parhaan nostajan palkinnosta avasi sarjan 75 kiloa Jukka-Pekka Kytölä hinaamalla 270 kiloa hyväksyttyyn loppuasentoon. Oskari Simonen kuittasi suoristamalla itsensä 350 levytangon kera vain 113 kilon painoisena. Ihmepoika Julius Lankila ei saanut sormilukkoaan pitämään kuin ensimmäisessä 310 vedossa, kaksi yritystä 340 kilosta tulivat sormista läpi jo ennen polvia. Simon Kankkosen Powermill`lä treenaavalla vasta 19-vuotiaalla Juliuksella on rajaton potentiaali, muistelen pojan vetäneen 3x300 vasta 17 vuoden iässä. Lupaavaa, eikö totta?

”We will never forget” teksti kisapaidassa kertoo oleellisen. Kahta ei jätetä, toveria ja kivääriä. Siinä missä Tatu oli uudelleen organisoimassa FPO:ta -07, ovat salin entiset huiput ensimmäisenä pitämässä perinteitä yllä. Matti Lehdon toimiessa kilpailun johdossa, nähdään varmistajina muiden muassa Jonas Rantanen ja Petteri Tuomisto. Muisto, olipa se millainen hyvänsä, ei elä itsestään vaan sitä pitää vaalia. Toinen kisapäivä käyntiin - kolmen lajin koitokset kolmen nostoryhmän voimin. Naisissa Riina Mikkonen oli neljän tytön joukosta selkeä ykkönen takomalla taululle 395 kilon tuloksen. Yleisön suosikki, vasta 8-vuotias Aatu Hietamäki nautti joka hetkestä. Poika on syntynyt kilpailemaan mikä taustat huomioiden ei ole mikään ihme. Isoisä Jorma putsaili palkintopöytiä heti muutettuaan Ruotsista takaisin Suomeen, Varkauden SM-kisasta 1982 alkaen. Isä Petri on jatkanut samalla linjalla ja jo vilkaisu miehen fysiikkaan kertoo, että rauta liikkuu tänäkin päivänä. Aatu aloitti nostouransa hienoilla, teknisesti hyvinkin valmiilla nostoilla joihin rautaa kertyy vuosien varrella.

Päivän ykköstähti oli Topias Cunningham. Kansainvälistä menestystäkin niittänyt 30-vuotias turkulainen voimanpesä painoi vain 127 kiloa mutta liha oli sitäkin tiiviimmin pakattu. Kyykyt olivat huikeaa katsottavaa ja kolmaskin 415 vaikutti niin helpolta, että lisää on luvassa reilusti jo seuraavassa kisassa. Penkki vaatii selkeää parannusta, sitä ennen ei 1100 kilon totaalin kimppuun ole asiaa. Kaksi komeaa vetoa nostivat tulostaululle nelinumeroisen lukeman. Päivän tavoitteen täytyttyä jäi viimeinen 387,5 kilon veto välille. Big Dogs 6 Australiassa on vuorossa seuraavana mikä kertoo osaltaan miehen arvostuksesta. Sinne ei turhia nimiä kutsuta. Matilla ja Topiaksella on hieno yhteinen viiden vuoden taival, odotan mielenkiinnolla mitä seuraava viisivuotissuunnitelma tuo tullessaan.

Pauli Jussilan osuudesta puhuvat Miikka Oräddin 960 ja Jussi Valkaman 901 kilon tulokset. Miikka vaanii tilastoissa jo aivan Paulin 975 takana … Kauaa ei Topiaksella ole varaa laakereilla levätä, jos mielii valtakunnan ykkösmiehen paikan pitää. Seuraava haastaja saattaa hyvinkin olla vaikka Sherif Ahmed, päivän lukema vielä juniori-ikäiselle 125 kilon nostajalle 915. Hieno kisa ja paljon hienoja onnistumisia. Ensi vuoden kisa pidetään jälleen kaksipäiväisenä, 6.-7.12.

Tulokset